Holonica - World, Planet and Existence Life without action is like a belt without a buckle.

Kokemuksia tarinoina osa 1/3

  • "Aim is found ahead, purpose behind."
    "Aim is found ahead, purpose behind."

(Alkuun haluan sanoa, että nimet on keksitty ja tarina kokonaisuutena koostuu pienistä todellisuuden palasista riittävällä määrällä fiktiota höysteenä.)

 

Pappa sanoi minun olevan parempi, kuin naapurin Justiina, kun olin nuorempi. Pappa selitti miten äärimmäisen tärkeää on oppia se miten hän tekee rahaa ja opettipa hän tuon itsellenikin. Hän vain jätti kertomatta, että kymmenen vuotta sitten hän irtisanoi Justiinan isäpapan, joka kuoli kaksi vuotta sitten, kun tämän kunto petti viimein pitkän terveydentilan huonontumisen takia. Justiinan yksinhuoltajaäiti Sylvia kamppailee Kelan, TE-toimiston, sossun ja eri työnantajien 'luukulla' samaan aikaan toimiessaan kausiluontoisesti sivutoimisena elinkeinonharjoittajana. Ei kulunut aikaakaan, kun Sylvian pesti katsottiin kuitenkin päätoimiseksi tulevaisuuden laajentumisriskien mukaan, joten selvityksiä on joutunut antamaan... jopa kahteen pitäjään. Katsottiin nimittäin, että Sylvia oli liian kauan 'majaillut' toisessa, joten tämän tulee hakea sieltä tukea kyseiselle kuulle.

Kyynelien määrää taisi lisätä se, että hänelle sanottiin samoin toisesta pitäjästä, vaikka pakkohan hänen oli liikkua. Eivät ne työnantajat ja asiakkaat ovelle valitettavasti tule. Minäkin tiedän sen, että ei sellaista postimyyntilafkaa vielä ole mistä moisia saisi tilattua. Se vaatii pitkän linjan omistautumista. Aikaa ja rahaa, molempia vuoroin vieraissa. Harmillista on, että Justiinan äiti ei tähän asti tapahtuneiden tapahtumien takia kykene kumpaakaan sijoittamaan tarpeeksi. Se ei nimittäin paljoa vaatisi todellisuudessa sen jälkeen, kun hän vain pääsisi samaan tilanteeseen missä itse olen tällä hetkellä.

Sylvia opettaa Justiinaa kotona, koska kouluissa häntä aina kiusattiin siitä miten lyhyt, pisamainen ja 'lauta' hän on. Ei kovin hyvä tilanne 18-vuotiaalle, mutta parempaan suuntaan ovat selvästi menossa joskin hitaasti. Tutustuin Justiinaan hänen ystävänsä kautta, jonka kanssa aloimme seurustelemaan lopulta. Avioliittoa ollaan mietitty kakun kuorrutukseen asti. Kun nyt vain se lakimuutos astuisi voimaan piakkoin, voisimme suunnitella häitä vähän pidemmälle. Meillä on omat ongelmat ja Justiinalla omansa. Hänen äitinsä sai sydänkohtauksen ja päätyi sairaalaan eilen. Olimme Justiinan kanssa koko tuon ajan ja autoimme siten miten suinkin voimme. Toivottavasti hänen äitinsä pääsee pian pois. Sanoin Justiinalle, että hän voi aina tulla meille.

Pappa kuoli hiljattain, mutta ennen kuolemaansa kuiskasin hänen korvaansa, että lupaan mennä avioliittoon, kuten hän pyysi. Hän ei halunnut, että sukumme omalta osaltani tyrehtyisi. Sanoin myös, että saatan alttarille mielitiettyni, jonka hänkin tunsi varsin hyvin. Voi sitä sisäisen raivon määrää, joka syöksyi hänen kasvoilleen kulovalkean tavoin noiden sanojen jälkeen. Jos hän olisi kyennyt vielä puhumaan, olisin todennäköisesti joutunut laittamaan kuulosuojaimet päähäni ja mikäli hänen jalkansa olisivat olleet kunnossa, hän olisi todennäköisesti ponkaissut pystyyn ja lyönyt päänsä oven yläkarmiin jahdatessaan minua. Hän oli vaikuttavan pitkä nimittäin ja varsin ketterä nuorempana; jämpti pohjoisen mies.

En ole kuullut Justiinasta tänään, mutta toivottavasti hänellä on kaikki hyvin ottaen huomioon tilanteen. Mietin jatkuvasti miten voi olla, että kahta ihmistä voidaan kohdella näin eri tavalla, vaikka meitä erottaa todellisuudessa vain se mitä 'maitoa' tuotamme. Minun maito saa lapsen alulle ja hänen maitonsa ruokkii lapsen alun. Todella surullista... Kerroin Justiinalle tämän ja sain takaisin pienen hymyn, sekä lyhyellä viiveellä naurunpurskahduksen. Kysyin, että sanoinko jotain sopimatonta, mutta hän sanoi, että tarkkaan, kun ajattelee niin näinhän se asia on; varsinkin, kun hänellä on yhtä isot rinnat, kuin itselläni. Jos hän pukeutuisi vaatteisiini ja laittaisi tähkänsä nutturalle, voisimme mennä melkein kaksosista... tai noh, melkein.

Käteni ovat hyvin pitkälle sidottu byrokratian kautta, joten voisin korkeintaan ottaa Justiinan siivoamaan meille. En tosin halua tehdä sitä, koska en halua hänestä palvelijaa. Hän on ystäväni. Voisin ehkä kysyä, jos hän haluaa ryhtyä pitämään siivousyhtiötä kanssani. Hän sanoi rakastavansa siivoamista ja tulisi meillekin, mutta arvostan häntä liikaa. Liekkö tämäkin pappani ansiota, että en pidä kotipalvelijoista. Se tuo mieleen äidin. Nuorempana heräsin kerran yöllä, kun vatsaani kurni niin kovin. Menin keittiöön haukkaamaan syömistä, kun näin pappani bylsimässä sisäkköä lettu levällään keittiön marmorin päällä. En tuolloin tiennyt mitä ajatella, joten olisin unohtanut sen, jos sisäkkömme ei olisi huomannut minua. Pappa siihen tokaisi, että kyllä pojan pitää oppia miten naisia kohdellaan. Menin takaisin petiin ja aamulla kysyin äidiltäni, että onko hänelläkin samanlainen tuolla hameen alla, kuin mitä meidän sisäköllä. Äitini tokaisi, että meidän Mei Pailla vai?!... Sen jälkeen en ole enää äitiäni nähnyt.

Tietäisinpä missä hän on tai mitä hänelle edes kuuluu. Pappani ei suostunut koskaan sitä kertomaan. Hänen suunsa sulkeutui tämän aiheen tiimoilta täysin siinä vaiheessa, kun toin Brennanin pappani kotiin ensimmäistä kertaa. Tässä vaiheessa hänestä ei tullut mykkää vielä. Hän ajoi Brennanin ulos, karjuen kovaa ja kauttaaltaan, kuin jonkinlaisen moukan, joka sikisi kahdensadan ja viidenkymmenen kilsan päässä olevasta ojasta, jossa kasvaa pelkästään jotain mitä hän kutsui 'rentun ruusuksi'. Ei meidän ojissa mitään vikaa ollut, kun ei siellä kuulemma semmoisia ollut. Ei Brennan ollut mikään moukka tai renttu, ja vaikka olisikin ollut niin se ei olisi haitannut minua. Tiedän millainen hän on ja luotan siihen miten hän käyttäytyy. Osaan lukea häntä jo aika hyvin. Viimeistelemme toistemme lauseitakin. Jos pappa olisi hengissä, tietäisin kyllä millä sanoilla hän viimeistelisi lauseitamme.

Ei haittaa, vaikka jätti perinnöttä. Hän unohti, että opetti minulle miten tehdään rahaa, tosin jouduin muokkaamaan sitä vähän, että en missään vaiheessa saa liikaa, jotta se ei ole keneltäkään toiselta pois. Jos totta puhutaan, pappa ei ollut minun oikea pappa. Hän, kuten myös äitini, olivat huoltajiani, vaikka valtion silmissä he olivatkin biologisia vanhempiani. Aito oikea pappa ja äiti nimittäin elävät itsessäni, osana minua, tai ainakin biologian tunnilla näin kuulin tai jotain vastaavaa. Liittyi jotenkin siittiöön ja munasoluun, mutta siitä on jo aikaa. Munasolusta tuli mieleen, mitenköhän Justiina voi. Soitan hänelle heti huomenna. Kysyn, jos voisin tulla teelle ja kysellä kuulumisia kasvokkain. Hän varmasti pitäisi siitä.

(Justiina oli ottanut yliannostuksen ja kuollut sillä välin, kun Sylvia oli sairaalassa. Rin meni asunnolle ja kuuli naapureilta, ettei tyttö ollut tullut pois asunnostaan enää sen jälkeen, kun he näkivät hänen menevän sinne. Rin löysi Justiinan ruumiin sängyn päältä. Kaksi poliisia oli hänen kanssaan todistamassa tilannetta. Rin ja Brennan lipuivat avioliiton satamaan ja ovat vieläkin yhdessä. He käyvät yhdessä toisten ihmisten kanssa kampanjaa ihmisarvoisen elämän puolesta.)

To be lived...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

On monen laista ihmistä, yhdelle availlaan veräjän portteja, toista vedetään kuin pässiä narusta ja kolmatta piiskataan kuin vimmaista aasia.

Toimituksen poiminnat